Magyar
English
Deutsch
Español
Français
Nederlands
Polski
Čeština
Italiano
Português
日本語
Svenska
Slovenščina
Ramones valkokankaalla
Harvalla bändillä on ollut yhtä suuri vaikutus punkrockin historiaan kuin Ramonesilla. Newyorkilaiskvartetti määritteli rockmusiikin käytännössä uudelleen 70-luvun puolivälissä: he soittivat nopeampia, äänekkäämpiä ja yksinkertaisempia kappaleita kuin juuri kukaan ennen heitä. Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy Ramonen nahkatakki- ja farkkutyyli sekä kaksiminuuttiset kappaleet vaikuttivat kokonaisiin sukupolviin. Vaikka bändistä ei koskaan tullut todellisia valtavirran supertähtiä elinaikanaan, heidän kulttimaineensa on kasvanut valtavasti vuosien varrella.
Ramonesin tarina alkoi vuonna 1974 Queensissa, New Yorkissa. Jäsenet eivät olleet sukua toisilleen, mutta silti he kaikki ottivat sukunimen "Ramone". Bändistä tuli punkliikkeen kulmakivi legendaarisella CBGB-klubilla. Heidän musiikkinsa inspiroi muun muassa Sex Pistolsia, The Clashia, Green Dayta ja Nirvanaa. Bändi kamppaili kuitenkin jatkuvien sisäisten ristiriitojen kanssa: esimerkiksi Joey ja Johnny eivät juurikaan puhuneet toisilleen vuosikymmeniin.
Rock ’n’ Roll High School (1979)
Tunnetuin Ramonesiin liittyvä elokuva on epäilemättä vuoden 1979 Rock ’n’ Roll High School. Roger Cormanin valvonnassa tuotettu kulttielokuva on samanaikaisesti teinikomedia ja punkrockin aikakapseli. Tarinan keskiössä on kapinallinen koulutyttö, joka on pakkomielteinen Ramones-fani ja kapinoi koulun tyrannimaista rehtoria vastaan. Ramones ei elokuvassa ainoastaan soita musiikkia: he esiintyvät konkreettisina hahmoina, pitävät konsertin, vitsailevat ja tulevat aktiiviseksi osaksi tarinaa. Elokuva on täynnä legendaarisia kappaleita, siinä kuullaan esimerkiksi Blitzkrieg Bop, Teenage Lobotomy ja nimikkokappale Rock ’n’ Roll High School. Vaikka elokuva ei ollut ilmestyessään lipputulomenestys, siitä tuli myöhemmin todellinen kulttiklassikko. Monille faneille tämä merkitsi ensimmäistä kohtaamista Ramonesin kanssa, ja sitä pidetään edelleen yhtenä punkelokuvan tärkeimmistä teoksista.
End of the Century (2003)
Vuoden 2003 End of the Century: The Story of the Ramones on kenties tärkein bändistä koskaan tehty dokumenttielokuva. Elokuvan erikoisuutena on se, että se ei näytä pelkästään onnistumisia, vaan myös Ramonesin traagisen ja konfliktien täyttämän sisäisen maailman. Dokumentti kuvaa yksityiskohtaisesti bändin nousua New Yorkin underground-skenestä sekä syitä siihen, miksi he eivät koskaan saavuttaneet yhtä suurta kaupallista menestystä kuin monet heidän myöhemmät seuraajansa. Yksi elokuvan vahvimmista osista on Joeyn ja Johnnyn vihamielisen suhteen tutkiminen. Kahden muusikon välinen henkilökohtainen konflikti – joka syntyi osittain kolmiodraaman vuoksi – määritti bändin toimintaa vuosikymmenien ajan. End of the Century on erityisen arvokas, koska se sisältää paljon arkistoitua konserttimateriaalia, kulissien takaisia kohtauksia ja henkilökohtaisia haastatteluja. Dokumentti kertoo samanaikaisesti punkin synnystä, ystävyyssuhteiden rikkoutumisesta ja siitä hinnasta, joka maksetaan kulttilegendaksi tulemisesta.
Danny Says (2015)
Vuoden 2015 Danny Says ei ole ensi silmäyksellä klassinen Ramones-elokuva, sillä se kertoo musiikkimanageri Danny Fieldsin elämästä. Fieldsillä oli kuitenkin keskeinen rooli Ramonesin uralla, joten suuri osa dokumentista käsittelee bändiä. Danny Fields oli aiemmin työskennellyt sellaisten artistien kanssa kuin MC5, Iggy Pop ja The Doors, mutta hän näki todella punkin tulevaisuuden Ramonesissa. Elokuva näyttää, kuinka manageri yritti tehdä bändistä kuuluisan Amerikassa ja Euroopassa, ja mitä vaikeuksia heidän oli voitettava musiikkiteollisuudessa. Danny Saysin tunnelma on paljon henkilökohtaisempi ja nostalgisempi kuin End of the Centuryn. Se keskittyy vähemmän konflikteihin ja enemmän ajanjaksoon, jolloin punkia pidettiin vielä uutena, vaarallisena ja arvaamattomana kulttuurisena räjähdyksenä.
Ramonesin
perintö elokuvissa
Vuosien varrella Ramones on esiintynyt myös lukuisissa muissa konserttielokuvissa, dokumenteissa ja punkhistorian teoksissa. Esimerkkejä näistä ovat Ramones: Raw, Lifestyles of the Ramones tai useat varhaiset CBGB-dokumentit. Lisäksi bändin musiikkia on kuultu lukemattomissa elokuvissa ja sarjoissa viime vuosikymmenien aikana.
Harvalla bändillä on ollut yhtä suuri vaikutus punkrockin historiaan kuin Ramonesilla. Newyorkilaiskvartetti määritteli rockmusiikin käytännössä uudelleen 70-luvun puolivälissä: he soittivat nopeampia, äänekkäämpiä ja yksinkertaisempia kappaleita kuin juuri kukaan ennen heitä. Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy Ramonen nahkatakki- ja farkkutyyli sekä kaksiminuuttiset kappaleet vaikuttivat kokonaisiin sukupolviin. Vaikka bändistä ei koskaan tullut todellisia valtavirran supertähtiä elinaikanaan, heidän kulttimaineensa on kasvanut valtavasti vuosien varrella.
Ramonesin tarina alkoi vuonna 1974 Queensissa, New Yorkissa. Jäsenet eivät olleet sukua toisilleen, mutta silti he kaikki ottivat sukunimen "Ramone". Bändistä tuli punkliikkeen kulmakivi legendaarisella CBGB-klubilla. Heidän musiikkinsa inspiroi muun muassa Sex Pistolsia, The Clashia, Green Dayta ja Nirvanaa. Bändi kamppaili kuitenkin jatkuvien sisäisten ristiriitojen kanssa: esimerkiksi Joey ja Johnny eivät juurikaan puhuneet toisilleen vuosikymmeniin.
Rock ’n’ Roll High School (1979)
Tunnetuin Ramonesiin liittyvä elokuva on epäilemättä vuoden 1979 Rock ’n’ Roll High School. Roger Cormanin valvonnassa tuotettu kulttielokuva on samanaikaisesti teinikomedia ja punkrockin aikakapseli. Tarinan keskiössä on kapinallinen koulutyttö, joka on pakkomielteinen Ramones-fani ja kapinoi koulun tyrannimaista rehtoria vastaan. Ramones ei elokuvassa ainoastaan soita musiikkia: he esiintyvät konkreettisina hahmoina, pitävät konsertin, vitsailevat ja tulevat aktiiviseksi osaksi tarinaa. Elokuva on täynnä legendaarisia kappaleita, siinä kuullaan esimerkiksi Blitzkrieg Bop, Teenage Lobotomy ja nimikkokappale Rock ’n’ Roll High School. Vaikka elokuva ei ollut ilmestyessään lipputulomenestys, siitä tuli myöhemmin todellinen kulttiklassikko. Monille faneille tämä merkitsi ensimmäistä kohtaamista Ramonesin kanssa, ja sitä pidetään edelleen yhtenä punkelokuvan tärkeimmistä teoksista.
End of the Century (2003)
Vuoden 2003 End of the Century: The Story of the Ramones on kenties tärkein bändistä koskaan tehty dokumenttielokuva. Elokuvan erikoisuutena on se, että se ei näytä pelkästään onnistumisia, vaan myös Ramonesin traagisen ja konfliktien täyttämän sisäisen maailman. Dokumentti kuvaa yksityiskohtaisesti bändin nousua New Yorkin underground-skenestä sekä syitä siihen, miksi he eivät koskaan saavuttaneet yhtä suurta kaupallista menestystä kuin monet heidän myöhemmät seuraajansa. Yksi elokuvan vahvimmista osista on Joeyn ja Johnnyn vihamielisen suhteen tutkiminen. Kahden muusikon välinen henkilökohtainen konflikti – joka syntyi osittain kolmiodraaman vuoksi – määritti bändin toimintaa vuosikymmenien ajan. End of the Century on erityisen arvokas, koska se sisältää paljon arkistoitua konserttimateriaalia, kulissien takaisia kohtauksia ja henkilökohtaisia haastatteluja. Dokumentti kertoo samanaikaisesti punkin synnystä, ystävyyssuhteiden rikkoutumisesta ja siitä hinnasta, joka maksetaan kulttilegendaksi tulemisesta.
Danny Says (2015)
Vuoden 2015 Danny Says ei ole ensi silmäyksellä klassinen Ramones-elokuva, sillä se kertoo musiikkimanageri Danny Fieldsin elämästä. Fieldsillä oli kuitenkin keskeinen rooli Ramonesin uralla, joten suuri osa dokumentista käsittelee bändiä. Danny Fields oli aiemmin työskennellyt sellaisten artistien kanssa kuin MC5, Iggy Pop ja The Doors, mutta hän näki todella punkin tulevaisuuden Ramonesissa. Elokuva näyttää, kuinka manageri yritti tehdä bändistä kuuluisan Amerikassa ja Euroopassa, ja mitä vaikeuksia heidän oli voitettava musiikkiteollisuudessa. Danny Saysin tunnelma on paljon henkilökohtaisempi ja nostalgisempi kuin End of the Centuryn. Se keskittyy vähemmän konflikteihin ja enemmän ajanjaksoon, jolloin punkia pidettiin vielä uutena, vaarallisena ja arvaamattomana kulttuurisena räjähdyksenä.
Ramonesin
perintö elokuvissa
Vuosien varrella Ramones on esiintynyt myös lukuisissa muissa konserttielokuvissa, dokumenteissa ja punkhistorian teoksissa. Esimerkkejä näistä ovat Ramones: Raw, Lifestyles of the Ramones tai useat varhaiset CBGB-dokumentit. Lisäksi bändin musiikkia on kuultu lukemattomissa elokuvissa ja sarjoissa viime vuosikymmenien aikana.
