CRASSIN LYHYT HISTORIA

Crass oli englantilainen anarcho-punk-yhtye ja taidekollektiivi, joka perustettiin vuonna 1977 Eppingissä, Essexissä. Jäseniin kuuluivat Steve Ignorant, Penny Rimbaud, Gee Vaucher, N.A. Palmer, Phil Free, Pete Wright, Eve Libertine, Joy De Vivre, Mick Duffield, John Loder ja Steve Herman. Crass edisti anarkismia ei vain poliittisena ideologiana, vaan elämäntapana ja vastarintaliikkeenä. Heillä oli merkittävä rooli anarcho-punk-liikkeen käynnistämisessä, ja he tukivat asioita, kuten suora toiminta, eläinten oikeudet, feminismi, antifasismi ja ympäristönsuojelu. He olivat kuuluisia DIY-asenteestaan (teese-se-itse); he hallitsivat julkaisujaan täysin oman levy-yhtiönsä, Crass Recordsin, kautta.



Yhtyeen jäsenet esiintyivät mustissa, sotilaallisissa vaatteissa, ja heidän lavataustansa yhdistelivät erilaisia vallan symboleja – kuten ristiä, hakaristiä, Union Jackia ja ouroborosta. Crass kritisoi usein itse punk-alakulttuuria sekä nuorisokulttuuria. Heidän ensimmäinen levynsä, The Feeding of the 5000, ilmestyi vuonna 1978, mutta se sensuroitiin yhden kappaleen jumalanpilkallisen sisällön vuoksi, mikä sai heidät perustamaan oman levy-yhtiön. Myöhemmät albumit, kuten Stations of the Crass (1979), Penis Envy (1981) ja Christ – The Album (1982), vaikuttivat kaikki merkittävästi punk- ja vaihtoehtoisen musiikin kenttään.

Crass käytti musiikissaan ja taiteessaan usein äänikollaaseja, runoutta, improvisaatiota ja avantgarde-elementtejä. Useat yhtyeen jäsenet saivat vaikutteita klassisesta musiikista, free jazzista ja avantgarde-säveltäjistä, kuten John Cagesta ja Stockhausenista. Bändi osallistui myös suoraan poliittiseen toimintaan, kuten graffiteihin, lentolehtisiin, valtausten (squats) järjestämiseen ja poliittisten tapahtumien tukemiseen. Yksi Crassin tunnetuimmista skandaaleista oli "Thatchergate": he loivat väärennetyn äänitallenteen Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin välisestä keskustelusta, jonka sekä Britannian että Yhdysvaltain hallitukset ottivat vakavasti.

Yhtye hajosi vuonna 1984, osittain sisäisten erimielisyyksien ja oikeudellisten ongelmien vuoksi. Hajoamisen jälkeen jotkut jäsenet jatkoivat taiteellista ja poliittista toimintaa kokoonpanoissa, kuten Crass Collective, Crass Agenda ja Last Amendment. Crassin visuaalisen ilmeen loi pääasiassa Gee Vaucher, joka teki kollaaseja ja maalauksia levynkansiin; näitä on myöhemmin ollut esillä myös näyttelyissä. Yhtyeen perintö on merkittävä: se vaikutti anarkistiseen liikkeeseen, rauhanliikkeeseen sekä lukuisiin myöhempiin punk- ja vaihtoehtoyhtyeisiin, kuten Fugaziin tai Neurosis-yhtyeeseen.

Crassin filosofian mukaan "ei ole muuta valtaa kuin sinä itse", ja tätä itsemääräämisoikeutta ja individualismia he saarnasivat kaikessa toiminnassaan. Heidän levynsä ja julkaisunsa nauttivat edelleen kulttimainetta, ja Crass on edelleen punkin historian määrittävä nimi.